keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Rähmä kainalossa

Tai silleen. Automaagisesti leikattaisiin, jos se tietty arvo olisi ollut 1,40. Nyt oli 1,38, ilman mitään kyselyitä mistään oireista. Myöskin toinen arvo, ( leikataan yli 25% yli max) oli yli 40% yli max, muttei aiheuta reaktioita, kunhan potilas on työkyvytömyyseläkeläinen,

Tervehdys.

Laitoin herralle sisätautipolin isoherralle ihan kirjepostia, jossa kerron kaikesta siitä, mistä herrat terveysarvauskeskukseksen liäkärit eivät ollenenkaan ole kertoneet.

Ei oikeasri jaksa enää.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Sika Meni Kärsäkirjaan

Eli kun tämä blogin pitäminen tuntuu vähän jääneen paitsioon, niin yritetään puhaltaa henkeä luomalla facebook-sivu, hiphiphei.

Löytyy facesta nimellä Eksynyt Sika, en tiedä toimiiko tämä suora linkki, vaiko sitten ei toimi:

Eksynyt Sika Facebook

Pistelkää kaveripyyntöjä, jos haluatte tulla jotain turisemaan, tuo on silleen suljettu, niinku.

Oon kyllä aika käsi näissä some-hommissa. Mut hei, vittuako siitä ?

perjantai 6. tammikuuta 2017

Kissa Istuu Hiiren Päällä

Uh. Aika tuskaista yrittää edes ajatella miten tästä kurimuksesta pääsisi pois. Tehtyjen velkojen poismaksaminen muuten kuin ulosoton kautta on mahdotonta, joten siinä ei sinällään ole mitään ihmeteltävää. Ottavat minkä kehtaavat, ja sillä hyvä. Enemmänkin nyt mietityttää, että miten helvetissä tässä eletään loppukuukausi.

Viime viikonloppuna, la-su välisenä yönä iski taas kerran jokin ihmetulehdus. Poskipää turposi, kuumotti ja tuntui niin kuin olisi ollut nestettä täynnä. En jaksanut lähteä söndaagina päivystykseen ihmeteltäväksi ja töllöä katsomaan kahdeksaksi tunniksi, joten odotin maanantaihin. Pyydettiin sitten tulemaan hoitajan arvioitavaksi, ja minähän pidän kovasti siitä että minua arvostellaan, joten kipikapi. Hoitsu pukkasi lääkärille heti seuraavaan väliin, joten ei tarvinnut odotella kuin 15min. Setä Tohtori tutkailtuaan kysyi ensimmäisenä, että onko minulla ollut vesirokko. No tottakai on ollut neekerisankkerista lähtien kaikki mahdollinen, muttei tämänmoista poskitulehdusta. Niin, siis kyseessä ei ollut "finnimäinen" juttu, vaan laaja-alaisempi lepra. No, Setä sanoi että syö antibiootteja asiaksi asti, ja varaa ensi viikolle lekuriaika, niin tarkastellaan sitten ehkä hommaa tarkemmin. No maanantaina sitten taas mennään ihmettelemään. Onneksi on pari muutakin vaivaa, jotka saa samalla valitettua pois. Ongelma on vain se, ettei mahdollisiin lääkkeisiin ole enää rahaa. Tilillä on 2,63€, jolla pitäisi ostella tämän kuukauden ruoat, mahdolliset (ja pakolliset) lääkkeet, maksaa 163€ laskuja, ja ja jajaja. Ihqua, sanoisivat paljasnilkkaiset nuoret ihan himmeinä.

No, kahvia on (tähän jokin sarkastinen hymiö). Tupakkia on yksi kpl. Votka on loppu, kaljaa ei ole. Viskiä on, tällä hetkellä tuhoamisen alla on 14-vuotinen tisle, joka oli huutokauppahinnaltaan halvin mitä kaapista löytyi. Möisin kaikki viskit pois, mutta sääntö-Suomessa on hiukan hankalaa laittaa mihinkään moisia myrkkyjä myyntiin. Tämän pullon jälkeen ei kyllä raaski enää yhtään pulloa korkatataan.

Pitäisiköhän minun perustaa jonkinlainen kickstart-systeemi, jolla saataisiin Seppä aina talveksi lämpimään?  Ai mutta luvanvaraisihan kaikki moiset Suomessa ovat, ja verot ja sotut pitäisi huolehtia varmasti oikein.

Otan kuitenkin mielelläni ja valtiolle vittuillakseni vastaan kaikenlaisia raha-, lääke-, viina- ja matkalahjakorttilahjoituksia. En vain tiedä miten, kun en tänne osoitettani enkä tilinumeroani laita. Saisikohan postiin poste restante osoitteen nimimerkille?

Eikä kukaan mitään antaisikaan, ei sillä. Pitäkää tunkkinne, kohta täytyy vaihtaa jo kesärenkaat.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää IhanMitäVaan

Näin Sol Invictuksen syntymäpäivän aattona on aina mukava rietastella, kuseskella hankeen (silloin kun sitä on) ja sytytellä vaikka kynttilöitä haudoille, joiden olemassaoloa ei muutoin koko vuonna muistakaan. Kaikista hauskinta on ostaa kaunista paperia, jotta sen saa joku repiä riekaleiksi päästäkseen vertaamaan ensinnäkin sitä paperia, ja toisekseen sen paperin sisältöä siihen, mitä on sille toiselle siihen ah niin paljon kauniimpaan paperiin kääräissyt. Lahjan antaminen on niin paljon parempaa kuin saaminen, sanoo se, kuka ei saa yhtä paljon lahjoja, tai enemmän, kuin antaa.

Syön nyt sokeripaahdettuja manteleita, juon keskikaljaa, ja ihmettelen miksen tänä jouluna saanut yksiäkään villasukkia. Olen kait ollut tuhma. Yeah ja kyllä. Ei puutu kuin naarastonttu, niin näyttäisin teille jotain tosi tuhmaa. Lakkaliköörillä.

Koira todennäköisesti haluaisi tutustua kissaan, mutta kissa ei halua tutustua edes koiran isäntään, eikä emäntään. Eikä niiden huutaviin jälkipolttoihin. Joten kissa ei poistu ulos vasta kuin illalla, kun mistään ei kuulu mitään, ja ihmiset ovat kuten kuuluukin, hiljaa. Sitten kissa käy jossain, toteaa että helvetin huono ilma, ja tulee takaisin sisälle, pyytää ruokaa, syö ja käy nukkumaan. Kissa on aivan loistava tapaus. Tahtoo olla kissa.

Minulla menee hiton hyvin vielä muutaman päivän, Sitten tulee arki ja ulosotto. Sain asiani alkutalven aikana kuukaudessa niin sekaisin, että nyt minulla on jotakuinkin sen verran velkaa, kuin mitä minulta saadaan viidessä tulevassa vuodessa ulosmitattua. Pelasin ja join, ostin tarpeellista tavaraa, tusinan kenkiä (eikä ole edes fetissiä), television, näytön, kovalevyn, kahvikoneen ja kymmenen kiloa kahvia. Joo, kymmenen kiloa helvetin kallista kahvia. Papuina. Ja kahvimyllyn, tietysti. Koska olen idiootti, ostin käsikäyttöisen kahvimyllyn, enkä suinkaan sähköistä. Nyt jauhan Guatemalan marjaisia lahjoja maailmalle käsin, rannekanavat hoosiannaa hoilaten, ympäri ja ympäri. Juon päivässä niin monta kupillista, että helmikuuhun mennessä käteni ovat käyttökelvottomat, enkä pysty enää jauhamaan edes paskaa, saati sitten nauhoittamaan ruskeita italialaisia kärkkärikenkiäni.

Mut hei, Jeesukset teillekin vaan.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Hengissä mukava

tai silleen.

Eli olen yhä, ja valitettavasti samassa olomuodossa kuin aikaisemminkin. En ole jostain syystä kirjoitellut mitään näköjään puoleen vuoteen. Kertonee jotain elämyksellisestä elämästäni sekin, etten ole muistanut edes unohtaa tätä plögiä.

Olen edelleen ihan sitä samaa mitä viimeiksikin. Siis vapaat töröhuulet, tulkaa pelastamaan ja samalla hankkimaan elämäänne sisältöä. Saatte siivota ja laittaa ruokaa vaikka vuoroissa. Itse lupaan juoda ja juoda ja juoda jääkaapin säännölleen tyhjäksi.

Oli ajatus lähteä talveksi johonkin kauas, mutta unohdin säästää rahaa. Lähden sitten keväällä lähelle, kenties ihan tuohon hiekkarannalle parinsadanmetrinpäähän. (soriloppuivälilyönnit)

Terapeuttini kertoi, että spykiatrini oli päättänyt, että minun pitäisi pärjäillä vähemmällä lääkityksellä. Ihan itsekseen oli näin päätellyt, näkemättä "asiakastaan" yli vuoteen. Ihan kikkeliskokkelis vaan, ostellaan sitten mömelöt jonkun ostarin kulmalta, en jaksa tapella. Hieman tuossa kyllä vihloi takahampaita kun pari viikkoa sitten valvoin n. kolme vrk putkeen lääkkeiden loputtua. Vähennettyjenkin lääkkeiden uusinta kun kesti kolme viikkoa. Kiireitä, sote, kiky, röökitauko, kahvitunti ja mitä näitä.

En ole muuten käynyt lukemassa kenenkään muidenkaan blogeja, joten olen pihalla kaikesta kivasta mitä teille on tapahtunut. Kivasta...